Keinoja oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi

Viime vuosina työn tekemisen tahti on monessa paikassa kiihtynyt äärimmilleen ja jatkuvat muutokset ovat alkaneet rasittaa monen mieltä. Tällaista kehityssuuntaa on alkanut kuulua alalta jos toiseltakin. Työn maailma on monesta alkanut tuntua epävarmalta, ennustamattomalta paikalta, jossa moni on joutunut alkaa miettiä omaa jaksamistaan uudella tavalla.

Mielen venymiskykyä koettelevat muutokset eivät kuitenkaan rajoitu yksin työelämään. Uutiset ovat viime aikoina olleet tulvillaan uutisia meiltä ja maailmalta, jotka tuntuvat pelottavan ja ahdistavan monia. Millaisen kaaoksen keskellä me tätä päivää elämme, moni kysyy.

Usein elämässä arki vie mennessään ja pyyhällämme tilanteesta ja hetkestä toiseen muistamatta pysähtyä. Varsinaisia suvantohetkiä elämässä tuntuu olevan harvemmin – kun yksi niin sanottu välivaihe on ohi, toinen alkaa. Kun ajat ovat jollain tavalla haastavat ja monenlaista muutosta ja muutoksen uhkaa pyörii ilmassa, on entistä tärkeämpää pysähtyä tekemään pieniä välitilinpäätöksiä. Jotta osaisimme elää itsellemme sopivaa, omannäköistä ja -kokoista elämää, tulee meidän aina ajoittain kohdata omia ajatuksiamme ja kuulostella toiveitamme, pelkojamme ja tavoitteitamme, niin työ- kuin siviilielämässä.

Pitääkseen itsensä hyvinvoivana on välillä tärkeää kysyä itseltään, kuinka itse voin. Mitä kaikkea elämässäni tällä hetkellä on meneillään, millaista elämänvaihetta elän? Olenko tyytyväinen siihen, mitä juuri nyt on? Mitkä asiat tällä hetkellä tuntuvat voimaa antavilta ja energisoivilta, mitkä puolestaan kuormittavat ja vievät voimia? On hyvä pysähtyä kysymään itseltään, ovatko tällä hetkellä oman elämän osa-alueet riittävässä tasapainossa keskenään. Mikä on oman elämäni kurssi - pidänkö näkymästä, joka horisontissa näkyy vai kaipaisinko suunnan tarkistamista?

Monesti me ihmiset tutkailemme elämäämme ja työtämmekin sen kautta, mikä ei toimi. Se on varsin inhimillinen piirre meissä. On esitetty arvioita, joiden mukaan jopa 80 % ajatuksistamme ja tunteita kuvaavista sanoistamme olisi negatiivisia. Tätä selittää se, että mielemme biologinen pohja toimii osin edelleen luolamiesvaiheessa, niin sanotulla uhkaperiaatteella. Lajimme henkiinjäämisen kannalta on ollut hyvin tärkeää, että aivomme kavahtavat uhkia, kuten vaikkapa petoja, ja luovat erilaisista uhka- ja vaaratilanteista vahvat muistijäljet vastaisuuden varalle. Tämä auttaa meitä selviytymään vaaratilanteista jatkossa.

Vaikka tämä mielen rakennelma onkin ollut aikoinaan hyvin oleellinen lajin selviytymisen kannalta, ei sille tahdo olla yhtä suurta tarvetta enää nykypäivänä. Mielemme ei ymmärrä, että nykyinen elinympäristömme on nykyisin varsin turvattu ja helppo. Tämän päivän ihmisen suurimmat arkiset uhat länsimaissa liittyvät kärjistettynä ikäviin sähköposteihin, veroilmoituksen tekemiseen ja suojatien ylittämiseen – ei pimeässä väijyviin sapelihammastiikereihin. Reaktiomme ja biologiamme ovat huimasti jäljessä elinympäristömme kehityksestä, sillä ihminen kehittyy pohjimmiltaan hyvin hitaasti.

Vaikka asiassa on huvittavatkin puolensa, on aika surullistakin, kuinka paljon käytämme energiaamme niihin asioihin, jotka eivät tunnu mukavilta. Olemme usein psyykkisesti hyvin sitoutuneita hankaluuksiin, mietimme ja pyörittelemme niitä mielessämme. Joskus voi olla niinkin, että uhraamme ikävyyksille koko elämämme ja katselemme itseämme ainoastaan vastusten läpi. Näin toimiessamme ikään kuin otsikoimme elämämme jonkin henkilökohtaisen vaikeuden mukaan. Odotamme aikaa, jossa todellinen elämä alkaa – aina sitten kun ”juuri tämä hankala vaihe” on ohitettu. Tähän sisältyy jonkinlainen oletus siitä, että elämämme olisi jonkinlaista intervallielämää.

Joskus tässä parempien aikojen odottelussa saattaa joskus hurahtaa koko elinikä, ilman varsinaista havahtumista siihen, että elämämme on juuri nyt. Ei vähän aikaa sitten menneisyydessä, eikä vähän ajan päästä tulevaisuudessa. Rajallisina ihmisinä voimme kuitenkin elää ainoastaan juuri sitä hetkeä, mikä käsillämme kulloinkin on.

Toinen yleinen työ- ja muutakin elämää koskeva ajatusharha on sitoutua mielessään täydellä intensiteetillä tulevaisuuden uhkakuviin. Mielemme tuottaa ”mitä jos”-ajatelmia, joissa monesti on varsin ikävä sävy: mitä jos kaikki meneekin pieleen pahimmalla mahdollisella tavalla. Ensin ajatus häivähtää mielessä ehkä jonkinlaisena epämääräisenä mahdollisuutena, sitten melko varteenotettavana vaihtoehtona ja lopulta hyvin todennäköisenä skenaariona.

Jos pahimmat vaihtoehdot jäävät liikaa jyllämään mielessä, voi vastalääkkeenä tähän miettiä toista ääripäätä. Mitä tapahtuisikaan, jos ihan samanlaisella tarmolla, voimalla ja antaumuksella keskittäisimmekin kaiken tarmomme sen miettimiseen, jos kaikki menee todella hyvin. Mitä jos aivan yhtä todennäköisesti kuin ne kurjimmat asiat, maailma tuokin eteemme ne kaikista parhaimmat ja mukavimmat asiat? Tämähän on lopulta aivan yhtä todennäköinen vaihtoehto tulevaisuudelle. Mitä tapahtuisi, jos lähtisitkin jo etukäteen elämään näitä asioita mielessäsi ja avautuisit sille mahdollisuudelle, että kaikki menee oikein hyvin? Millaista elämäsi olisi?

En usko, että lopputulokseen tällä on vaikutusta, mutta ainakin matka on vähän hauskempi. Tutkimukset osoittavat myös perimätiedon vastaisesti sen, että etukäteen murehtiminen ei auta tulevaisuuden ongelmien ratkaisussa. Päinvastoin, se vain heikentää mahdollisuuksiamme suoriutua edes nykyisistä, käsillä olevista pulmista.

Joskus hankalien asioiden märehtiminen koskee työpaikkojammekin: usein puhumme ja pyöritämme pääasiassa niitä asioita, jotka eivät ole hyvin ja jotka aiheuttavat meille kärsimystä. Asioiden myöntäminen ja niihin vaikuttaminen on tietenkin hyvin tärkeää. Kuitenkin, etenkin niissä asioissa, joihin ei voi millään tavalla vaikuttaa, suosittelen, ettei ikäville ajatuksille ja spekulaatioille uhraisi hirveästi energiaa. Ajatuksia, energiaa ja omaa sisäistä paloa ei kannata tuhlata ylen määrin asioille, jotka ovat vaikutuspiirimme ulkopuolella.

Jos asialle ei voi tehdä mitään, niihin liika keskittyminen aiheuttaa ainoastaan kärsimystä itsellemme ja läheisillemme. Parempi vaihtoehto tuolloin onkin vapauttaa omaa psyykkistä kapasiteettia niille asioille, jotka ovat hyvin ja joista voi nauttia, suuntaamalla huomiota myös niihin. Jos sen sijaan pystyt vaikuttamaan niihin asioihin, jotka työssä tai vapaa-ajalla hyvinvointiasi heikentävät, niin anna palaa! Vaikuta, ota kantaa, ota vastuuta, vie asiaa eteenpäin. Mitä tahansa päätät tehdä, on kuitenkin tärkeää, että oma ruutisi ei tuhlaudu variksiin.

Koska mielemme taipuu herkästi kohti negatiivista, kehottaisinkin jokaista meistä valitsemaan tarkasti ne tunneilmastot, missä haluamme päiväämme ja elämäämme elää. Jos mahdollista, kannattaa varoa työpaikkojen tunnesyöppöjä ja niitä ihmisiä, joiden seurasta huomaa poistuvansa aina vähän tyytymättömämpänä tai ilottomampana. Sen sijaan vapaa-ajalla ja työpaikalla kannattaa hakeutua työpaikalla niiden ihmisten pariin, joiden kanssa kohtaamiset tapahtuvat naurun, ilon ja hyvän olon merkeissä.

Kaikkea työpaikalla ei voi valita, kuten ei oman elämänkään olosuhteita voi aina juuri haluamansalaiseksi asettaa, mutta omaan asennoitumiseen voi vaikuttaa aika paljon. On myös hyvä muistaa, että oma asennoitumisemme tarttuu toisiin, niin hyvässä kuin pahassakin. Niin työelämässä kuin muussakin elämässä kannattaa juhlista iloa, hyvää oloa ja naurua niin paljon kuin on mahdollista.

Näiden harjoitusten kokeileminen on ilmaista ja tutkitusti tehokasta. Keinot perustuvat yksinkertaisuudessaan vanhaan sananlaskuun: se kasvaa mitä ruokit. Valistunut arvaukseni on, että näitä lyhyitä harjoituksia kokeilemalla huomaat jo muutamassa viikossa jotain muuttuneen. Jotkut onnekkaat saattavat huomata positiivisia vaikutuksia jo päivissä.

Jos kokeilet ja huomaat jonkin hyvän alkavan kasvaa sisälläsi, vinkkaa asiasta kaverillesi. Pienistä puroista kerrostuu hienoja virtoja!

Anna itsellesi lupa nauttia elämän hyvyyksistä ja elä huolella silloinkin, kun maailma tarjoaa nurjempaa puoltaan. Tällä tietämyksellämme näitä elämiä on käytössämme vain tämä yksi – pidä siitä hyvää huolta.